Desperate Housewife

Nimittäin minä!!! Ja siis nyt en tarkoita täydellistä naista. Vaan oikeesti epätoivoista! Oon asunut täällä jo melkeen kolme kuukautta. Voin valehtelematta kertoa et oon tehnyt ruokaa 4 kertaa. 2 kertaa jauhelihakeittoa ja 2 kertaa wokkia. Eli ehkä kaksi maailman helpointa ruokaa. Vihaan kaasuhelloja. Tai siis oikee verbi vois olla pelätä. Pelkään niitä. Joka kerta luulen sytyttäväni koko talon liekkeihin. Aina se liekki leimahtaa silleen et meinaa kulmakarvat kärähtää... Onneksi täällä on halpaa käydä ravintoloissa syömässä. Muuten olisin ongelmissa. Salaatteja oon kyl pari kertaa tehny. Niihin kun ei sitä hellaa tarvita. En oo oikeesti huono kokki! Suomessa osaan tehdä melko hyvääkin ruokaa. Mut täällä mun kokkailu on ihan pelleilyä. En edes jaksa yrittää.

Toinen ongelma on siivoaminen. Meillä ei oo imuria. Siis täällä maassa ei varmaan kellään oo imuria. Kyllä täällä myydään imureita. Semmosia jenkki laatikoita joita on sit kiva roudaa perässä ympäri kämppää. Painaa varmaan 20 kiloa. Eli täällä siivous perustuu lakaisuun ja luutaamiseen. Ja vihaan molempia!!! Mä oon vakavasti harkinnut palkkaavani siivoojan käymään kerran viikossa =) Meillä on tällä hetkellä kyl ihan hyvä diili Ivanin kanssa, mä tiskaan ja se on hoitaa lattioiden siivoamisen. Pelkään vaan koko ajan koska se käyttää tän kortin; ''mä käyn töissä, sä et, eli sä siivoot kämpän..'' Siinä vaiheessa palkkaan sen siivoojan.

Ivan sai uuden työpaikan. Se myy lippuja yhdellä vaaaaaltavalla clubilla. Hyvä puoli on työajat (klo 20-2), päästään sisään ilmaseks ja saadaan juomat ilmaseks jos annetaan vähän tippiä tarjoilijalle ja päästään beach clubille ilmaseks. Se beach club on niin ihana!!! Ihan rannalla, uima-altaita, baari, aurinkotuoleja ja aurinkoSÄNKYJÄ (siis oikeesti sänkyjä)! mmm... Mä tuun melko varmasti viettämään siellä kaikki aamupäiväni.. Jos siis joskus heräisin ihmisten aikaan..

Joulu on niinkus alle viikon päästä. Pitäisi ehkä alkaa vähän suunnittelemaan. Vaikka sitä ruoanlaittoa!!!!!! Varmaan ostan take-away safkat jouluksikin.. Ostettiin muutes tänään tv-taso/pöytä/mikälie. Talo alkaa näyttämään jo aika valmiilta!!! Parit taulut vaan seinälle.. Mattokin olis kiva, mutta täysin mahdoton ajatus Naomin takia. Toissapäivänä se pissasi SÄNKYYN! Pienet raivot Ivanin suunnalta. Onneksi mä en ollut raivon kohde (tällä kertaa :DD).. Enään se ei sängyssä saa edes nukkua. Kiva kakkapaikka on myös sohva. Kivaa myös mulle. Tänään Walmartissa palautettiin verot ostoksista. Sain takaisin 7 pesoa. Eli noin 30 senttiä. Voitto sekin =)

Suomessa alkoi vissiin joululoma tänään!!! Ihanat lomat kaikille jotka siitä pääsee nauttimaan (minä mukaanlukien)!!!

Besos

Jo joulukuu!

Miks oon näin laiska..? Kuukausi taas vierähtänyt! Kohta on jo joulu. Vaikka ei se joulu kyllä tänne oikeen tuu.. Vaikee saada joulufiilistä aikaiseksi 30 asteen lämmössä meren rannalla :) Walmartin edessä myydään joulukuusia. Siinä kun vähän aikaa nuuhkii silmät kiinni niin voi ehkä hetken leikkiä et olis joulufiilis. Fiilis loppuu siihen kun avaa silmänsä. Kaupoissa soi kyllä joululaulut ja joulukoristeita on paikat pullollaan. Ei meillä kotona vaan. En jaksa alkaa ostelemaan mitään joulukrääsiä jenkkityyliin. Ne on ällöjä. Roudasin pari pikku joulujuttua Suomesta mukanani ja niiden kanssa voin vähän fiilistellä kotona. Ostin kyllä pari kynttilää. Unohdan vaan aina polttaa niitä :)

Olin töissä viikon ja otin heti lopputilin. Olin yhden hotellin kylpylän vuoropäällikkö (HAH). Oli kiva paikka ja olisin varmasti viihtynyt pidempääkin. Työajat vaan ei ollut mistään inhimillisimmästä (kiva sanahirviö, kirjotin sen melko varmasti väärin) päästä. N. 60 tuntia/viikko. Viikonloput töissä. Yksi vapaapäivä viikossa. Ylitöistä ei maksettu. No thanks. Nyt lomailen taas onnellisena ja kattelen myöhemmin työhön palaamista. Nyt tulee kuiteskin se joulu (HAH) ja uusvuos (JIP), äiskä tulee vierailulle tammikuussa ja lähdetään ehkä Brasseissa käymään helmikuun puolella. En millään edes kerkeisi olemaan töissä.......... :D

Ivanin isä oli täällä käymässä viikon. Ei siis onneksi asunut meillä :D Vaan oli työasioissa pyörimässä ja asui siis hotellissa. Oli kiva nähdä tutut kasvot pitkästä aikaa! Oli tosi hauska viikko kyllä! Kutsui meidät syömään ravintoloihin joka päivä pari kertaa :) Eipähän tarvinnut pähkäillä mitä ruokia tehdä.. Nyt se päänvaiva on taas palannut.. En halua tehdä ruokaa! Unelmoin kokin palkkaamisesta... Ja siivoojan.. 

Oon vihainen itelleni etten ikinä jaksa ottaa kuvia. Tai jos jaksan en ikinä jaksa laittaa niitä koneelle. Tai jos jaksan en ikinä jaksa laittaa niitä tänne :) Voisin ottaa itseäni niskasta kiinni siinäKIN asiassa.

Naomi on tuhma. Se ei osaa yhtään pidätellä!!! Aina lirauttaa alleen kun mieli tekee. Se on ottanut vessan maton lempipaikakseen. Kivaa mulle! Matto onkin niin helppo putsata pissoista. Talon ainoa matto.. Niin pakkohan sitä on käyttää hyväkseen. Mitä enemmän harmaita hiuksia mulle, sitä parempi.. Käytän muutan nykyään kenkiä sisälläkin :) Olenpas ulkomaalainen (HAH). Tajusin et se toimii paremmin, paljaissa jaloissa lika siirtyy paremmin paikasta toiseen. PLUS kiva aamusin iskee ne paljaat varpaat siihen keltaseen lätäkköön sängyn vieressä... 

Nyt on aika siirtyä lauantain viettoon. Ensiksi mennään ulos syömään lemppari ravintolaan. Ja sitten vois ostaa vaikka viinipullon :) Ihan vaan uuden kodin kunniaksi!

Toivotan sinne ihanaa joulun odotusta!!! Sinne joulu nimittäin tulee aina :)

Juuli

ME LIKEY

Taas vierähtänyt jokunen päivä. Uusi viikko aluillaan. Kaikkia kivoja juttuja on taas tapahtunut.

Meillä loppuu kolmen kuukauden vuokrasopimus nykyisestä kämpästä tämän kuun 25 päivä. Ja koska kämppä on tosiaan aika pieni, emme jatka vuokrasopimusta. Olen jo jonkin aikaa katsellut muutamia kämppiä internetistä ja onhan sieltä löytynytkin monia varteenotettavia vaihtoehtoja. Vuokrat kämpistä joita olen katsellut pyörivät siinä 250€/kk paikkeilla. Siis Suomen vuokriin verrattuina ihan ilmasia. MUTTA viime lauantaina tehtiin varsinainen löytö. Ivanin työkaveri ehdotti vanhaa asuntoansa. Lähdettiinpä sitä sitten vilkaisemaan. Odotukset eivät olleet korkealla koska vuokra oli vaivaiset 150€/kk.. Ajateltiin että mikäs luukku se siellä mahtaa olla. NOTHING LIKE THAT! Asunto on 5 min kävelymatkan päässä nykyisestä yksiöstämme. Eli keskustassa pyörittäis edelleen. Luhtiasunto. Olohuone, avokeittiö, kylppäri, makuuhuone ja parveke. Veikkaisin että neliöitä n. 50-60.. Todella hyväkuntoinen ja nätti talo. Se oli sillä selvä. Osoite muuttuu sinne siis tämän kuun lopulla. Todella tyytyväinen olen. Ja se hinta. Naurettavan halpa. Sitä vuokraa joku mummeli, että ehkä hän ei ole enään täysin perillä rahan arvosta.. Odotan innolla muuttoa! Saa Naomikin lisää tilaa riehua ja tuhota kaiken ympäriltään :)

Viikonloppuna oltiin taas rannalla. Tällä kertaa pysyttiin ihan Cancunissa. Oli taas ihana päästä ottamaan vähän aurinkoa ja mereen uimaan! Olisi ollut kiva myös käydä ulkona lauantaina iltana. Ongelma oli vaan se että Halloweeniä juhlitaan täällä melko näyttävästi. Ja mua kun ei ole ikinä oikeen inspiroinut pukeutua ja lähteä sitten juhlimaan. Täällä nimittäin jokaiseen baariin ja clubiin oli ‘‘pukukoodit’’. Ensi lauantaina sitten. Halloweenistä vielä sen verran että jopa ruokakaupoissa kaikki ‘‘kassa-apurit’’ (eli ne joiden kanssa tappelen joka kauppareissulla kun ne väkisin yrittää pakata tavarat ja vielä niin että jokainen jogurttipurkki ja voipaketti saa ihka oman pussinsa.. MURR.. ) olivat pukeutuneet. Ylilyöntikö?

Eilen illalla meille tapahtui aika hassu juttu. Elikkäs Naomi veteli taas iltasia ylienergioitaan ja juoksi pitkin seiniä.. Päätettiin sitten lähteä läheiseen eläinliikkeeseen ostamaan tytölle kaulapantaa ja remmiä. Ensi viikon perjantaina sen saa nimittäin jo viedä ulos! Elikkäs Namski mukaan tietenkin että osattais ostaa oikea koko. Siellä sitten saikin koluta koko kaupan kissojen ja hiirien kanssa että löydettäis tarpeeksi pieni kaulapanta meidän hamsterille. Löydettiin lopulta MELKEIN tarpeeksi pieni maailman söpöin vaaleanpunainen kaulapanta ja remmi. Hinnaksi tuli huimat 2,5 euroa =) No mutta, takaisin kotiin kävellessä törmättiin yhteen jenkki mieheen. Se rupes meille höpöttämään englantia onnellisena siitä että ymmärrettiin kieltä. Mies oli reppureissaaja jolta oli ainokainen reppu varastettu eilen aamulla. Tarkottaen sitä ettei hänellä ollut mitään jäljellä! Hänen vanhempansa olivat ostaneet lennot tälle päivälle Meridaan pelastamaan poikansa aikamoisesta pulasta. Merida on kaupunki n. 4 tunnin ajomatkan päässä Cancunista. Joten olisi miehellä ollut aikamoinen kävelymatka kyseiseen paikkaan. Jenkkejen suurlähetystö Cancunissa ei hoida tälläisiä asioita joten Meridaan oli henkilön päästävä. No, minä ja Ivan oltiin Äiti Theresoita ja annettiin miekkoselle vähän matkarahaa ja evästä. Ette tiedäkkään kuinka kiitollinen hän oli! Miettikää nyt toisen tilannetta! Ja hän oli vielä ensimmäistä kertaa Jenkkejen ulkopuolella (ikää oli varmaankin n. 35) ja käy noin huonosti! Tuntu kivalta auttaa :)

Nyt alkaa meikäläisen työnhaku. Alkaa lomailu vähän kyllästyttämään ja tuntuis taas kivalta tehdä jotain töitä. En tiedä kyllä vielä yhtään mitä edes haluisin tehdä. Raportoin siitä sitten myöhemmin, kun on vähän selvemmät suunnitelmat. 

Naomi on alkanut muuten jo vähän haukkumaan :) Äskenkin se haukku lattialla olevaa roskaa. Ties miksi se sitä luuli. Aika pelottava juttu se vissiin kuitenkin oli. 

Mä kuittaan tältä kertaa

Aurinkoiset terveiset kaikille <3

Kuulumisia

Nyt on taas kaikkee jännää kerennyt tapahtua. Tärkein mainittava asia kuitenkin on meidän pieni 700 grammanen hurrikaani. 2 kuukautinen tyttö chihuahua, kulkee nimellä Naomi. Odotan jo aikaa kun tytön saa viedä ulos, mutta täytyy vielä parisen viikkoa odotella. Tän kämpän koko ei nimittäin noin energiselle pikkuselle riitä, vaikka onkin hamsterin kokoinen. Ajattelin sitten heti ensi töikseni viedä Namskin beachille :)

Ilmat on ollut melko vaihtelevat.. Ensimmäiset pari viikkoa oli kyllä niin kuuma koko ajan! Ei edes rannalla pystynyt oikeen käymään kun ei sieltä vedestä olis viitsinyt ollenkaan lähteä. Viikko sitten Meksikon toiselle rannikolle, eli tuonne Tyynenmeren puolelle iski hurrikaani. En sitten tiedä oliko tämä alue jossain yhteydessä hurrikaaniin koska mekin saimme osaksemme aikamoiset myräkät. Yksikin yö oli sellanen myrsky että sähköt lähti moneksi tunniksi.. Aamulla oli kiva löytää kaikki jugurtit sun muut ihan pilalla. Mä nautin sateista täällä. Musta on ihana katella ikkunasta kun näkee mustien pilvien lähestyvän ja kohta sataakin kaatamalla. Ja 5 minuutin päästä taas aurinko paistaa. Noi sateet on kyllä jo rauhoittumassa ja sitä mukaa myös kuumuus laskenut siedettävälle tasolle. Turistikausi selvästikin lähenemässä..

Ivan aloitti maanantaina uudessa työpaikassa. Tämä tarkoittaa sitä että meikäläinen hengailee yksin aamupäivät. No ok, oikeestaan iltapäivät. Koska mun päivät alkaa siinä puolenpäivän jälkeen kun vihdoin saan itseni sängystä ylös. Päivät on tähän mennessä kulunut pitkälti kotona. Meidän vauva on vielä vähän liian nuori pärjätäkseen yksin monta tuntia putkeen. Joten mamin täytyy päivystää täällä ettei toi katastrofi teloisi itseään sen pahemmin.. Kyllä mä kuitenkin aina pariksi tunniksi karkaan läheiseen Starbucks:iin vähän datailemaan :)

Mä niin rakastan tätä aluetta jossa me asutaan. Tai no oikeastaan mä rakastan koko kaupunkia. Tarpeeksi pieni että pääsee nopeasti taksilla, bussilla tai jopa kävellen paikasta toiseen. Kuitenkin tarpeeksi iso että tekemistä löytyy aina. 10 minuutin kävelymatkan päässä on katu jossa paikalliset käy bilettämässä. Löytyy baaria, clubia ja ravintolaa. Sieltä ollaan löydetty meidän kantapaikka :) Ihana pieni rafla/baari jossa soi hyvä musiikki, ruoka on aivan mahtavaa ja alkoholia löytyy bissestä drinksuihin. Ja aivan alyttämän halpa vielä kaiken lisäksi! Molemmat syö ja juo n. 5 eurolla!

Shoppailemassa en ole vielä kerennyt käymään. Olen kyllä jo katsastanut monet paikat jonne lähden vierailemaan heti kun Ivanin ensimmäinen palkka kilahtaa tilille.. Khehe.. :D Olen myös yrittänyt pitää näppini erossa kaikista ihanista tavaroista mitä tekisi mieli ostaa kämppään. Luojan kiitos täällä ei ole Ikeaa, koska sitä addiktiota ei kukaan pitäisi aisoissa... Pitää nimittäin vielä kuukausi odotella että vuokrasopimus nykyisessä kämpässä loppuu. Sitten muutetaan isompaan asuntoon. Oon jo katsastanut monia ihania kämppiä joihin olisin valmis muuttamaan vaikka heti! Siihen asti pidän siis sisustamis innostukseni kurissa. 

Viikonloppu oli ihana! Lauantaina oltiin Cancunin rannalla. Ilma oli täydellinen, ei liian kuuma. Ja meri oli just passeli, ei liikaa aaltoja! Illalla käytiin ulkona syömässä Ivanin enon kanssa. Ei sitä oikeesti voi kyllä enoksi kutsua, enemmänkin kaveriksi.. Sunnuntaina lähdettiin käymään mini-retkellä läheisessä kylässä nimeltä Puerto Morelos. Kylä oli tosi söpö ja ranta siellä vielä Cancuninkin rantaa parempi! Tosi rauhallinen ja letkeä paikka :) Mennään varmasti uudelleen! Matka n. 20 minuuttia bussilla, bussi maksaa euro per henkilö. Illalla oltiin aika kuitti.. Onneksi Ivanilla oli kuitenkin enemmän energiaa kun mulla ja se taiteili meille sushia ruoaksi, NAM! Naomi taas oli varastoinut kaikki päivän energiansa ja veti sellasta rundia koko illan ettei mitään rajaa! Arvatkaa vaan kuka joutu jäämään hereille Namskia rauhoittelemaan..? NO MINÄPÄ TIETYSTI! Ivan kuorsasi vieressä.. 

Uusi viikko taas avosylin vastaan! Tsemppiä kaikille jotka joutuvat sen viettämään töissä, khihi.. 

Later!

Juuli ja Namski

Vihdoin perillä

Elämäni hirvein lentomatka takana.. Perus helsinki-barcelona-madrid-miami-cancun.. Helsinki-Vantaalla jätin taakseni laulavan pikkuveljen ja kasan muita ihanuuksia. Barcelonassa 12 tunnin odotus. Miamissa taas liian vähän aikaa. Kuolleena hyppäsin vihdoin ja viimein Miami-Cancun koneeseen ja yllätyksekseni matka olikin vaan vaivaset puolitoista tuntia. Oli muuten Cancunin kentällä hieman lämpimämpi vastaanotto viranomaisilta kun Jenkeissä.. Ei edes kysytty mitä tulen maahan tekemään 178 päiväksi (tämän siis kirjoitin papereihin khihi, the truth is much sweeter). Vihdoin pääsin perille tutun karvaisen kaverini luokse :)

Nyt sitä ollaankin jo viikko elelty täällä lämmössä ja kosteudessa. Koko ajan iho tuntuu nihkeältä! Ja ymmärrän kyllä kosteuden. Siis vettä tulee kaatamalla yhtäkkiä 20 sekunnin ajan ja sitten taas paistaa kun viimistä päivää.. Täytyy vaan toivoa ettei just sillon käppäile jossain kaukana sateensuojista, kastumiselta ei nimittäin voi välttyä. Sade on kuitenkin lämmintä, turha vertailla Suomen lokakuu tihkuihin, hyyyrrr.. Ylläri, ilma kuitenki päälle 30 asteista päivisin, yölläkään ei mennä alle 25 asteen. Tää meidän väliaikanen kämppä on pieni ja söpö.. Löytyy kaikki tarvittava (ILMASTOINTI). Siis tosiaan tämmönen perus yksiö, kalusteiden kera. Tässä asustellaan vielä päälle kuukausi, sitten vaihdetaan isompaan yksilöön. Pitäisi siis asuntoja jo metsästellä, mutta kun ei millään jaksaisi :) 

Laiskuus kuuluu vakiovarusteena meksikolaiseen elämäntapaan täälläkin, muhun ainakin mainiosti tarttunut. Hyvä jos jaksaa rannallekaan lyllertää.. :D Eikun oikeesti, tää lämpö vie mun energiat! Tai sitten se on jetlag (aikaero 8h). Tai lentomatkan-jälkeinen-kärsimys. Mitä luultavammin kaikki yhdessä. 

Turhaan mä täällä kuiteskaan mistään väsymyksestä ja kosteudesta valitan! Oon kuitenkin ollut tosi tyytyväinen kaikkeen tähän mennessä! Kämppä on ihan keskustassa, kaikki kävelymatkan päässä. Bussiyhteydet aivan mahtavat, rannalla oon vartissa kun lähden kotoa. Ja mietitääs nyt kuitenkin että mikä ranta, the caribbean baby! 

Tänään olis sitten joku tärkeäkin peli.. The I on puhunutkin siitä jo tän koko viikon.. Elikkäs Mexico-El Salvador.. Tulen luultavasti kuulemaan muutamat GOOOOLLLL-huudot.. Isken itse laput korville ja laitan Täydelliset Naiset pyörimään :) Näin se homma pyörii täällä päin. Illalla vois lähteä ensimmäistä kertaa tutustumaan Cancunin yöhön! Palaillaan myöhemmin! 

PS Kuvia alan lisäilemään vasta sitten kun olen päässyt paremmin sisään näiden Mac:ien ihmeelliseen maailmaan :)

Pecosa eli pisamat (niitä nimittäin alkanut ilmestyä jo vallan kiitettävästi) kuittaa